OTF : MY HAIR PRODUCTS

 

Tässä parin vuoden sisällä mun hiukset on saaneet kärsiä niin tuhottoman paljon kaiken maailman värjäilyjen ynnä muiden vuoksi. Väriskaala on vaihdellut pikimustasta melkein platinablondiin, ja sen ikävä kyllä huomaa tänä päivänä hiusten laadusta. En oo ikinä viihtynyt kauaa yhdessä värissä, mutta nyt oon reilun vuoden tauon jälkeen palannut punaiseen, ja oon ihan in love. Punaiset hiukset on kuitenkin ainakin mun mielestä ja kokemusten perusteella yks vaikeimpia ylläpidettäviä värejä - ne haalistuu, etenkin näin kesällä, jolloin niitä joutuu värjäilemään tuon tuosta ja hiukset kärsii ja hamppuuntuu minkä kerkeävät. Nyt lähiaikoina oonkin yrittänyt löytää jotain pelastusta tähän pehkoon, ilman että joutuisin lyhentämään sitä senttiäkään. Mun tapauksessa en onneksi tarvitse mitään kovinkaan laajaa valikoimaa hiusten pelastamiseen, vaan muutama ihan simppeli lähes joka marketista löytyvä tuote riittää!

Shampoona ja hoitoaineena mulla on tällä hetkellä Sunsilkin oranssi kaksikko, joka lupaa korjata vaurioituneet ja kärsineet hiukset. Ainakin mun kohdalla lupaus myös pitää, sillä hiukset oikeasti tuntuu vähän "terveemmiltä" eikä esimerksiksi takutu enää samalla tavalla kuin ennen. Laatu pelaa ja hintakin näissä on ihan kohdillaan.

Koska punainen väri tosiaan haalistuu ja jokaisella suihkussakäynnillä irtoaa punaista väriä, sävytän aina silloin tällöin mun hiukset tollaisella hoitavalla sävytteellä. Joskus aiemmin käytin tuplasti kalliimpaa KC:n color maskia, mutta oon huomannut että tää halvempi markettiversio toimii onneksi ihan yhtä hyvin, ellei jopa paremminkin! Ihan joka kerta tuota ei tarvitse päähän iskeä, vaan kerta tai pari viikossa riittää ihan hyvin. Myös siinä mielessä tuo aine on mun mielestä kalliimpaa kamuansa parempi, että tätä pystyy levittämään ihan paljain käsinkin hiuksiin ilman että kädet on sen jälkeen kirkkaan punaiset!

Hoitosävytteen lisäksi käytän suunnilleen kerran viikossa Schwartzkopfin korjaavaa hiusnaamiota. Tää aina on ihan mun pelastus, sillä inhoan niitä muutamia vastaavia naamioita, joita joutuu pitämään päässä ikuisuuden, kun tääs tän tarvii antaa vaikuttaa vain pari minuuttia! Hiuksista tulee ihan älyttömän pehmoiset ja terveen näköiset ihan vain yhdenkin käyttökerran jälkeen

Ennen lämpökäsittelyjä (föönausta ja suoristusta/kiharrusta) suihkin mun hiukset Aussien lämpösuojalla, joka on mun ihan überlemppari. Niinkun kaikki muutkien Aussien tuotteet, myös tää tuoksuu ihan taivaalliselle♥ Silloin tällöin tulee käytettyä myös kuivashampoota, ja niistä tää Lórealin aine on ehkä parhainta ikinä! Ei jätä jälkiä ja tuoksuu niin ikään hyvältä ja raikkaalta, ja antaa vähän volyymiä niin ettei hiukset näytä ihan lässähtäneeltä. Kaikista parhaimmaksi ostokseksi ikinä on kuiteskin osoittautunut mun ihanan vaaleensininen tangle teezer, joka on uskollisesti palvellut jo parin vuoden ajan. Tää "ihmeharja" selvittää jopa mun takkutukan ihan hellävaraisesti, ja on vaan yksinkertaisesti paras ikinä. 

OON ONNELLINEN

Parhaita uutisia ikinä: Sain töitä! Koulun loppumisen jälkeen oon niin sanotusti istunut ja ihmetellyt, että mitäs nyt. Pääsykokeissa tuli käytyä pariin kertaan, toisessa vain huvikseen täyttämässä lottoriviä ja toisessa ihan tosissaan. Mä olin about kahden vuoden ajan oottanut, että pääsen lukiosta pois, lukemaan alalle joka mua eniten kiinnostaa, ja voitte vaan kuvitella sen fiiliksen, kun en päässyt. Toisaalta, pessimisti ei pety. Parin päivän koomailun jälkeen tajusin, että pakkohan mun on jotain tehdä, en haluu viettää loppuelämää elämää sossuluukulla. 

   Mulla oli jo aiemmin ollut idea lähteä au pairiksi, ja nyt vihdoin ja viimein myös tilaisuus toteuttaa tää unelma. Olin jo ihan innosta soikeana lähdössä Englantiin ja Australiaan, Jenkkeihin, ties minne. Kuiteski kaiken haaveilun jälkeen, noh, ihan Suomeenhan mä päädyin jäämään töihin. Sain työtarjouksen Helsingistä tosi mukavanoloiselta suomenruotsalaisperheeltä, joka sulatti mun sydämen. Pari päivää sitten sähköpostiin kolahti työsoppari allekirjoitettavaksi, ja vajaan kuukauden päästä tää landepaukku suuntaa suurta stadia kohti onnellisempana kuin ikinä.

    En muuten ymmärrä, mihin mun kesä on oikeen mennyt. Siis ihan vastahan mä painoin sen kuuluisan valkolakin päähän, ja nyt on kohta jo elokuu?? Apua. Rusketusta ei oo nimeksikään, niinkuin ei yleensäkään. Kroppa on samassa moodissa kuin ennen kesääkin, rantakunnossa ehkä 2020. Ens viikolla suuntaan Tamperetta kohti Blockfestien merkeissä, perjantaina töihin ja lauantaina moikkaamaan Jontte Valosaarta (♥♥♥) ja Keekkiä, ja hui, siihen oikeestaan mun loma sitten loppuukin. Ylitin mun kesäbudjetin ja pahasti, mutta olihan se sen arvosta. Minä kiitän, thanks summer 2014!

PS! Hyvää nimpparia minä ja muut johannat, ollaan parhaita♥

CHAPTER ONE

Oon aina vihannut ekan postauksen kirjottamista. Siis oikeesti aina. Jotenki musta tuntuis tosi turhalta kertoa ns. "ekassa postauksessa" näitä mielenräjäyttäviä faktoja musta, sillä eihän niitä kuitenkaan lue kuin ne muutama tänne näin blogin kirjottelun alkuvaiheessa eksyvä tyyppi. Täysin turhaa shaibaa siis, mutta toisaalta eihän oo luontevaa alkaa ilman mitään introja tosta noin vaan kertoilla päivän kuulumisia tai muutakaan hömppää. Blogin pitää alkaa jostain mutta mulla ei taida vieläkään olla selvillä mistä se alkaa. 

   Mulle blogin kirjoittaminen on aina ollut sellasta jotenkin ihan ylipinnallista ja sellaista, että siitä on puuttunut jotain. En oo kirjottanut tekstejä minuna itsenäni, vaan ruudun tällä puolella on häärännyt joku minä vol.2. En oo koskaan uskaltanut olla oma itseni, ja ehkä se on jotenki heijastunut mun blogiinkin, en tiedä. Toisaalta sanotaanhan että bloggaajan tärkein sääntö on se, että on erikseen "blogiminä" ja "oikea minä." Ehkä mä kuiteskin haluisin antaa sellasen oikeemman/aidomman kuvan itestäni enkä vain pitäytyä siinä pinnallisessa edustuspuolessa.

   Haluun mun blogista fiilistelyblogin, sellasen hyvän mielen pakkauksen. Ehkä jopa mukan mahtuu myös sitä "lifestylee", joka niin hyvin myy, saa nyt nähdä. On kulunut sen verran paljon aikaa mun aiemmista bloggailuista, (---okei, ei paria kuukautta enempää, mutta nää pari kuukautta on muuttaneet mua ihmisenä, paljon.) enkä oo vieläkään ihan varma, miten tää touhu lähtee tästä taas sujumaan. Toivottavasti kuiteskin jotkut kiinnostuis mun jutuista ja jäis katsomaan, mihin tää tästä vielä kehittyy! Mulla on avoin mieli ja usko siihen että tästä vois tulla vielä jotain, ja toivottavasti on teilläkin.

   Onko mun elämässä sitten jotain kiinnostavaa, kirjoittamisen arvoista? On, tietty. Kenen vain elämässä on jos vain on mielikuvitusta. Mä jäin lukiosta päästyäni vaille jatkokoulutuspaikkaa, mutta oon muutaman ylä-ja alamäen kautta päätynyt lähtemään au pairiksi tässä parin viikon sisällä, mun elämä siis muuttuu aikalailla verrattuna siihen, että oon tähän asti 19 vuotta asustellut vanhempien nurkissa ilman sen isompaa vastuuta itsestäni tai elämästäni. Nyt mun on kuiteskin aika tehdä jotain, nyt musta tulee oikeasti aikuinen.